|
POCO - From The Inside (1971)
Hoe down / Bad weather / What am I gonna do / You are the one / Railroad days / From the inside / Do you feel it too / Ol' forgiver / What if I should say I love you / Just for me and you
En ihmettelisi, jos juuri tämä levy toimi esikuvana Eagles-soundille. Siinä määrän samankaltaisia Eaglesin vuotta myöhemmin ilmestynyt ensialbumi ja Pocon "From The Inside" ovat niin soundeiltaan kuin musiikillisestikin. Kummassakaan ei olekaan suurempaa valittamista. Levyn tekee vaihtelevaksi ja mielenkiintoiseksi jo uuden kitaristin, myöhempinä vuosina Pocon keulakuvaksi Rusty Youngin kanssa nousseen Paul Cottonin ja bändin alkuaikojen keulakuvan Richie Furayn lyhyeksi jäänyt yhteiselo Pocossa.
Levyltä kuulee selvästi vedenjakajan, jolla Poco oli. Se iloinen, kantrisävyinen, innostunut ja 60-luvun tunnelmainen Poco, jonka bändin mainio ensilevy esitteli, eli tällä levyllä ehkä viimeistä kertaa. Cottonin rajua "Railroad days":ia kuunnellessa voikin jo kuulla myöhempien "Under The Gun":in kaltaisten Pocon rock-albumien juuret.
On helppoa ymmärtää Pocon ensin mainitun fanikunnan pettymys bändin hiljalleen muututtua hyvän tuulen kantribändistä täysiveriseksi rock-yhtyeeksi. Vanha fanikunta hylkäsikin yhtyeen 80-luvun taitteessa melko totaalisesti; se oli kuin järjestelmällinen kosto, joka ulottui aina monien lehtien levyarvosteluihin saakka. En pidä tänä päivänäkään tuota kritiikkiä oikeutettuna; jos Poco olikin mainio yhtye nuoruutensa päivinä, se osoitti olevansa vähintään yhtä hyvä rock-yhtye. Monet bändin kaikkien aikojen upeimmista biiseistä löytyvät juuri niiltä levyiltä, joita Pocon entinen fanikunta boikotoi "liian rokkaavina". Ehkä Poconkin kohtaloksi koitui monen kantrifanin syvällä istuva inho ja epäluulo rokkia kohtaan. Eaglesilla oli helpompaa, koska se vetosi alusta saakka lähinnä pop/rock-väkeen...
"From The Inside" on joka tapauksessa Pocon parhaita levyjä. Se sisältää iloista, rennon rullaavaa kantrirokkia, joka ei häviä esim. Eaglesin hienolle ensilevylle millään tavalla. Levyllä on lisäksi jotain vaikeasti selitettävää "taikaa" - vaikka se rokkaa välillä rankastikin, siinä on jotain Pocon alkuperäisestä viattomasta innostuksesta ja tunteesta. Hieno levy.
Tuottaja: Steve Cropper
 
Arvostelun kirjoitti thietavu
|
|
