|
Firefall - Messenger (1994)
Very first moment / Love find a way / When the river rises / Say it's over / Who ran away / Innocent victim / You're not alone / Just as you are / Bring it back / Secret / No means no / Tell the children
Yllättävä ja odotettu comeback 70-luvun suosikkiryhmältä... ...Ja jopa yllättävän hyvä sellainen. Joku voisi väittää että mainiota melodista kantrirokkia tehnyt Firefall menetti sielunsa laulaja Rick Robertsin lähdettyä 80-luvun alussa ryhmästä. Kitaristi Jock Bartley yritti sinnikkäästi siitä eteenpäin huomattavasti alkuperäistä Firefall -soundia rokkaavammalla ja suoremmalla tyylillä, mutta kaupallista menestystä ei enää juuri tullut.
Eipä tullut tällä comebackillakaan, mikä on kyllä sääli. "Messenger" on nimittäin yksi paremman pään Firefall-albumeita. Erilainen se on kuin Rick Roberts -aikakauden levyt, ja varmasti lähempänä mainstream-rokin ja pop-kantrin linjoja. Erityisen omaperäiseksi tätä ei voi sanoa, mutta toimivaksi kyllä.
"When the river rises" ja "Very first moment" ovat jopa aika rankkoja juttuja, joissa on hittiainesta. Ensiksimainitussa ja "Innocent victim":ssä Bartley pääsee revittämään lead-kitaraansa vallan komeaan malliin, joka ansaitsee volyymeja kaakkoon!
Sanoitukset ovat pikkuisen tavallista kantaaottavampia; lasten hyväksikäyttö ja erinäiset aikuista perheellistä nelikymppistä kiinnostavat, mutta nuorille ehkä vieraat asiat saavat vähintäänkin osansa. Ehkäpä pitää nostaa hattua: kerrankin aikuista musiikkia aikuisilta aikuisille, eikä keski-iän teinirakkautta...
Mihinkä tätä oikein vertaisi? Ehdottomasti rankempaa kuin sähköinen listakantri, muttei aivan Bon Joviakaan. Jossain välimaastossa mennään, ja hyvältä kuulostaa...
Hyvää, kypsää kantrirokkia, jossa on tarpeeksi munaa rokkareillekin.
 
Arvostelun kirjoitti thietavu
|
|
