|
Firefall - Firefall (1976)
It doesn't matter/Live isn't all / Livin ain't livin' / No way out / Dolphin's lullaby / Cinderella / Sad ol' love song / You are the woman / Mexico / Do what you want
Ilmavia kitaroita, paljon melodiaa ja tuskaista rakkautta... ...Sitä kaikkea tarjoaa eräs kantrirokin komeimmista ryhmistä, Firefall. Yhtyeen tavaramerkkinä oli alusta saakka hyvin omaperäinen soundi, jossa vahvat akustiset kitarat, huilu, stemmalaulu ja hetkittäin rankkakin sähkökitarointi muodostivat kerrassaan kiehtovan keitoksen.
Tämä Firefallin ensialbumi on jäänyt kenties bändin huipputyöksi, sillä koskaan myöhemmin Rick Roberts, Jock Bartley ja muut bändiläiset eivät saaneet kokoon yhtä ihastuttavaa levykokonaisuutta.
Upeita biisejä riittääkin ihmeteltäväksi. Monien raikas, pirteä ilme peittää alleen hämmästyttävän surumielisiä sanoituksia ja suorastaan merkillisiä tarinoita. Esim. ”Cinderella” lienee yksi merkillisimmistä koskaan kuulemistani rakkauslauluista; läheltä pitää etten sanoisi sitä sanomaltaan karmaisevaksi... ”It doesn’t matter” puolestaan on kummallisessa haikeudessaan kaunis.
Ehkä näitä poikia vaivasi pahempikin depressio, kenpä tietää – Firefall totisesti lauloi moneen otteeseen julki rakkauden pimeimmät puolet ja pettymykset, mutta siitä viis; musiikissa on taikaa vaikka jaettavaksi.
Rankkaa tämä ei ole kuin parissa kohdin, eikä mitään heviä silloinkaan. Firefall vie sydämiä kauneudella, ei powerilla. Ja jos verrataan saman vuoden muihin levytyksiin, niin yksi saman musiikinlajin kilpailija kaatuu heti lähtöviivalla: ”Firefall” on parempi levy kuin Eaglesin ”Hotel California”. Ei hassummin?
 
Arvostelun kirjoitti thietavu
|
|
