|
NIGHTWISH - Wishmaster (2000)
She is my sin / The Kinslayer / Come cover you / Wanderlust / Two for tragedy / Wishmaster / Bare grace misery / Crownless / Deep silent complete / Dead boy’s poem / FantasMic / Sleepwalker
Nightwishin melodinen heavy toimi uskomattoman hyvin yhtyeen kakkosalbumilla “Oceanborn”, saavuttaen hetkittäin suorastaan majesteettiset korkeudet. Yhdistelmä fantasia-aiheisia sanoituksia, Tarja Turusen upeaa oopperatyylistä laulua ja vahvoja sävelmiä tuotti yhden vuosien 1998-9 parhaista rock-albumeista. Ei siis ihme että kolmosalbumia odotettiin innolla…
En tiedä, voisiko moisten odotusten jälkeen yllättyäkään iloisesti, mutta ”Wishmaster” jättää hiukan kahtiajakoisen olon. Jos tämä olisi ollut bändin kakkos- tai peräti ensityö, antaisin innolla neljä tähteä. Levyllä kun ei ole mitään varsinaisesti vialla… Paitsi se, että se toistaa turhan vahvasti kakkoslevyn biisejä. Mukana on kieltämättä varsin kovia, jopa hittiainesta omaavia juttuja kuten ”Come cover me”, mutta liian monesta tulee deja vu –fiiliksiä. Tarjan upea ääni ansaitsisi tässä vaiheessa jo vaativampaa materiaalia kuin suhteellisen suoraviivainen pop-speed-metal tyyliin ”Kinslayer”. Vaikka itse rakastankin fantasiateemoja, juttu menee välillä minunkin makuuni jo vähän turhan lapselliselle puolelle. Sitä paitsi, liian moni rumpu-, kitara- ja syntikkateema on kuultu sellaisenaan jo edellisellä levyllä.
Nightwish on kieltämättä vähän hankalassa tilanteessa. Jos fanikunta odottaa bändiltä muuttumattomuutta, siinä on vaikea uudistua. Toisaalta, jos neljäs albumi vielä toistaa samaa teemaa liikaa, bändi on haaskannut lahjakkuuttaan.
Tämän aika kovan kritiikin jälkeen on pakko todeta että levy on useimpiin kilpailijoihinsa verrattuna silti hyvä, ja Tarja Turunen on aivan ainutlaatuinen laulajatar. Vastaavaa ääntä on vaikea löytää rock-bisneksestä. Olisikin äärettömän kiintoisaa kuulla mitä Nightwish saisi irti esim. kelttiläisistä vaikutteista… Siinä riittäisi rakennusaineksia fantasiapohjaiselle rokille, jos missään. Ei ole lainkaan sattumaa että esim. Gary Mooren ”Over the hills and far away” on totaalinen klassikko. Oikeat ainekset yhdistettynä tunteella ja powerilla… siinä se. Toivon Nightwishillä riittävän menestystä ja rohkeutta valita seuraavaksi rohkeampi tie. Täysosumalevyyn kun ei ole pitkä matka. Otetaan vain kahden viimeisimmän albumin parhaat pop-heavy ainekset, ja maustetaan ennakkoluulottomasti sellaisella ehkä hiljaisemmalla, akustisemmalla aineksella, joka tuo Tarjan henkeäsalpaavan laulun esiin… Ja siinä se. Odotan Nightwishiltä paljon, koska uskon heihin.
 
Arvostelun kirjoitti thietavu
|
|
