Valitse-------EtusivuUusimmatSuosituimmatLevyarviot-------AlternativeBluesCountryDanceJazzMetalliMuu musiikkiPopPunkRapRock

NIGHTWISH - Oceanborn (1998)

  Suomalainen Nightwish näyttää uhmaavan musiikillaan rajoja. Ryhmän toinen albumi "Oceanborn" seilaa tyylikkäästi ja voimalla klassisen hard rockin & heavyn, akustisten balladien ja toisinaan jopa speed metalin mutkikkailla vesillä. Tuloksena on omailmeistä, silti helposti lähestyttävää melodista musiikkia, joka tuo hetkittäin hiukan mieleen amerikkalaisen Bostonin mahtipontisen, väkevän, kauniin ilmavan musiikin.
  
  Vokalisti Tarja Turunen, nuori mutta lahjakas klassinen oopperalaulajatar, luo yhtyeen soundiin ainutlaatuista kauneutta, voimaa ja taikaa. Nightwishin muut jäsenet, Emppu (kitarat), Sami (bassokitara), Jukka (rummut) ja Tuomas (kosketinsoittimet) hoitavat hommansa kunnioitettavalla taidolla, erityisesti ottaen huomioon monien kappaleiden mutkikkaat tahti- ja sointuvaihdokset. Koko jutussa on jotain selittämättömän klassista, aivan kuin bändi olisi paljon kypsempi ja vanhempi kuin se voi mitenkään olla. Resepti on mielenkiintoisen monimuotoinen, ja ennen kaikkea: se toimii.
  
  Hetkittäin Nightwish loihtii hiljaista suuren luokan kauneutta, väkeviä fantasianomaisia visioita. Toisina hetkinään se soittaa jylhällä powerilla, joka liikkuu HM:n, popin ja klassisen musiikin oudolla raja-alueella. Joku saattaisi kenties häiriintyäkin laulujen fantasia-/mytologia-aiheista, mutta jotenkin sekin juttu vain toimii. Lopputulos voi kolahtaa sekä hiustenheiluttelijoihin, että rauhallisemman tai kevyemmän musiikin ystäviin. Toivonkin että Nightwish kykenee säilyttämään raikkaan monimuotoisuutensa, eikä yritä siirtyä tylsempiin rockin valtavirtoihin.
  
  Miksi minulla on sellainen tunne, että Nightwishillä on potentiaalia tulla todella suureksi jutuksi rockin alueella? Osasyyllinen tähän tunteeseen on varmasti solisti Tarja, josta voi kehittyä todella henkeäsalpaava artisti. Ainakin yhtä tärkeää on kuitenkin se, millä luontaisella näkemyksellä Tuomas Holopainen kirjoittaa lauluja. Hänellä näyttääkin olevan se harvinainen taito, jolla lauluista tehdään pikkuisen elämää suurempia. Nightwish ei edes suuremmin toista itseään, mikä on todella harvinainen hyve.
  
  Parhaimmillaan "Oceanborn" lähestyykin mestariteoksen tasoja, sitä aluetta, jolla kuulija vain monttu auki kuuntelee ja unohtaa muun. Jotkin biisit kävisivät jo täysin kansainvälisistä rock-klassikoista; esim. jylhä, loistava "Sacrament of wilderness", "Stargazers", tai uskomattoman kaunis "Sleeping sun" kestävät vertailun aivan mihin tahansa alalla. Jopa rankimmillaan, muutaman biisin ajoittaisessa speed-metal tykityksessä, Nightwish onnistuu kuulostamaan piristävän musikaaliselta ja melodiselta. Levyn ainoa lainabiisi, Howard Blaken animaatiofilmimusiikkina aikanaan maailmalla listaykkösenä komeillut "Walking in the air" saa sekin siinä määrin komean käsittelyn, että uskaltaisin väittää Nightwishin versiota tästä upeasta biisistä paremmaksi kuin originaalia! Tehköön jokainen kuultuaan omat päätelmänsä asiasta.
  
  "Oceanborn" on melkoisen kypsä ja toimiva kokonaisuus, jolla ei ole ilmeisiä täytebiisejä. Paljon kertoo se, että vaikken itse ole ollut järin ihastunut nopeampaan nykyheavyyn, Nightwishin speed metal -pätkät kolahtivat minuunkin. Toivon silti ettei Nightwish painota musiikissaan nopeaa heavyä liikaa, sillä yhtyeen suurimmat vahvuudet tuntuisivat olevan melodisemmalla, keskinopealla puolella. Komeimmillaan he ovatkin käyttäessään eri musiikinlajeja työkaluina tunnelmien ilmaisemiseen. Nightwish ei todellakaan tarvitse rajoja. Yhtye säkenöi ideoita, taitoa ja omaperäisyyttä. Olkoon se heidän lippunsa ansaitsemalleen paikalle rock-musiikissa. Tässä kaikessa on klassikon aineksia.
  
  Soundit ovat komeat.