Valitse-------EtusivuUusimmatSuosituimmatLevyarviot-------AlternativeBluesCountryDanceJazzMetalliMuu musiikkiPopPunkRapRock

OZARK MOUNTAIN DAREDEVILS - 13 (1997)

  Toiset pitkän linjan bandit näyttävät kehittävän ympärilleen hyvin uskollisen fanikunnan. Yksi tällainen on 70-luvun kantrirokin kulttibändi Ozark Mountain Daredevils, joka tuntuu olevan tänä päivänä hyvin vahvasti hengissä, jollei nyt varsinaisesti listoilla. Daredevilsissä on kieltämättä jotain erikoislaatuista; bändin peruspositiivinen, sympaattisen rento asenne, levyhistorian kamalimmat kansikuvat (pahimmat hipovat jo antitaidetta), ja hyvät maanläheiset biisit ovat ilmeisen ajaton, toimiva resepti. Bändin legendaarisesta 70-luvun miehityksestä on jäljellä peräti neljä hemmoa: John Dillon, Steve Cash, Mike Granda ja Larry Lee. Edellisestä Daredevilsin studioalbumista on ehtinyt kulua vuosikymmen. Millaisessa iskussa paholaiset ovat tänään, vanhoina papparaisina? Okei, ei nyt sentään - mutta sanotaanko: kypsinä muusikoina.
  
  Eivät lainkaan hassummassa. Valehtelisin, jos väittäisin "13":n olevan bändin ehkä parhaan levyn, rock-klassikko "Don't Look Down":in tasoa, mutta kyllä tämä mainiosti pärjää Daredevilsin suosion huippuajan töille 70-luvulta. Ozark Mountain Daredevils ei ole koskaan pyrkinyt olemaan moderni tai trendikäs yhtye, mutta sitäkin rehellisempi. Jätkien soitossa on sitä kaikkein mainiointa maalaismeininkiä, huumoria ja rytkettä. "13" on ehkä yhtyeen aiempia töitä hillitympi - edes kansikuva ei ole erityisen kamala. Mutta kyllä tätä kuuntelee. Homman nimenä on keskitien kantri, joskaan ei alkuunkaan junttityyliin, sekä seassa joitakin piristäviä rokkaavampia paloja. Erityismaininnan voisivat ansaita pureva rokkari "New York" ja "In the day...". Jos olet vähääkään hyvän kantrin tai sähköisen kantrirokin ystävä, en usko "13":n olevan sinulle pettymys, jos ei välttämättä tajunnan räjäyttäjäkään. Tämä bändi on joka tapauksessa aina kuulemisen - ja epäilemättä näkemisenkin - arvoinen!
  
  Soundit ovat moitteettomat.